Humahdus veteen

Lobolle sattui pari päivää sitten nolo tapaus. Lobo ei yleensä ole kovin kiinnostunut jäniksistä, mutta tällä kertaa jänis lähti vajaan metrin päästä juoksuun ja se oli jo Lobollekkin liian houkutteleva kohde jättäää väliin. Lobo lähti kuin ammus pupun perään eikä tietenkään kuunnellut siinä vaiheessa mitään pysähdyskomentoja. Luka lähti luonnollisesti mukaan, muttei pysynyt ihan Lobon vauhdissa mukana. Ihmettelin kun Luka pysähtyi hetteikön reunaan Lobon jatkaessa matkaa, sillä Luka on intohimoinen jäniskoira ja pian syykin selvisi. Lobo oli painanut tuulispäänä suoraan kosteikkoon tai pikku lampeen ja palasi likomärkänä takaisin hetken kuluttua. Lobo on yleensä niin harkitseva ja varoo tarkoin kastelemasta itseään turhaan, varsinkin kun oli todella viileä päivä. Nyt taisi into mennä järjestä ohi. No Lobo vaikutti silti ihan tyytyväiseltä itseensä ja patsasteli tyypilliseen tapaansa ollakseen mahdollisimman cool vaikka olikin juuri humpsahtanut lammikkoon.

On hauska seurata miten pojat kopioivat toistensa käytöstä. Luka yrittää olla Lobomainen ja kuopsuttelee maata takajaloillaan pissien jälkeen sekä tulee vieraiden rapsuteltavaksi vaikkei oikeasti ole edes kovin kiinnostunut vieraista. Pitää olla samis isoveljen kanssa. Lobo taas välillä intoutuu yllämainittuihin jänistempauksiin ja intoilee lelusta mistä ei normaalisti yksin ollessaan olisi lainkaan kiinnostunut lisäksi Lobo on oppinut haukkumisen jalon taidon Lukan myötävaikutyksella .Vinkulelutkin nousivat arvoasteikon alapäästä ylimpään kastiin, kun Lobo huomasi Lukan lähes pakkomielteisen innon vinkuviin leluihin.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä onkin ehtinyt kulua aikaa. Kesäloma tuli ja meni, josta pojat viettivät pari viikkoa mökkeillen, meidän Indonesian reissumme ajan. Oli kyllä mahtava kokemus, alla kuva kuva meidän viidakkopatikoinnilta Lombokissa.

Pojilla oli ollut niin mukavaa maalaiskoiran elämästä nauttien ettei kotiinpaluu kaupunkimaisemiin herättänyt suurtakaan innostusta:-) Tietysti reviiri tarkistettiin huolella, mutta onhan se vapaanajuokseminen metsissä ihan toista kuin remmilenkkeily. Äidiltä tuli kehut Lobon käytöksestä, kun ukkeli on päättänyt kypsällä ruveta tosi tottelevaiseksi. Ennen Lobo aina lähti riiureisulle naapurin tilalle ja muuten vain tutustumaan lähimaastoihin, mutta nykyään pihassa pysytään vaikka naapuritilan koko koira ja hevoslauma menisi ohi. Luka on aina tyytynyt haukkumaan ohikulkijat oman tontin rajoilta. Uutena käytöksenä Lobolla on myös ettei se kovin mielellään poistu mökkitontin rajojen ulkopuolelle. Varsinkin helteiden aikaan Lobo ei kuulemma ollut kiinnostunut päivittäisestä lenkistä. Kaupungissa Lobo on aina valmis lenkille. Ronjakin oli mökkeilemässä, mutta Luka sai tyytyä vain haaveilemaan kanipaistista, kun Lobo ja Ronja vaihtoivat kuulumisia.

Luka kävi Tervakosken KV näyttelyssä ottamassa viimeisen inttivalion arvoon vaadittavan cacibin ja tällä viikolla sain hakemuksenkin lähetettyä eteenpäin. Vahvistus tulee sitten varmaan vuoden päästä. Aika hitaasti on cacibien vahvistus tullut, kun Luka on sai vasta muutama viikko sitten ensimmäisen cacibin vahvistuksen, josta on sentään yli vuosi aikaa. Alla Lukan inttivalioitumiskuva Tervakoskelta.

Käytiin myös Helsingborin KV näyttelyssä sertinhaussa, mutta serti jäi saamatta Lukan rähähdettyä toiselle urokselle kehässä. Lukaa ei taas sinä päivänä kiinnostanut tippaakaan kehään meno ja ärhäkkä flunssani ei ainakaan helpottanut asiaa. Luka taisi vahvasti olla sitä mieltä, että nyt saa luvan loppua nämä typerät kauneuskilpailut, että eikö se intin arvo jo riitä. En osannut odottaa tuollaista mielenilmaisua, toisaalta ymmärrän että siinä ketutuksen tilassa kilpakumppanin kääntyminen nokikkain Lukan kanssa oli viimeinen pisara.Onneksi Luka toipui nopeasti eikä välittänyt enään vaikka edessä ollut kilpakumppani murisi sille kehäarvostelussa. Siitä pisteet kiukuttelijalle =)

Lukan pennut ovat lähteneet maailmalle uusiin koteihinsa. Kävimme katsomassa pentuja ennen luovutusta. Kivan tasalaatuisen näköinen katras. Oli hauska nähdä, että kaikille pennuille oli kovin samantyyppinen turkki kuin Lukalla pentuna eli suorahko ja tiivis. Lukalla turkki lähti kihartumaan kunnolla vasta toisessa ajelussa. Alla kuva Lukan pennusta söpöilemässä.