Humahdus veteen

Lobolle sattui pari päivää sitten nolo tapaus. Lobo ei yleensä ole kovin kiinnostunut jäniksistä, mutta tällä kertaa jänis lähti vajaan metrin päästä juoksuun ja se oli jo Lobollekkin liian houkutteleva kohde jättäää väliin. Lobo lähti kuin ammus pupun perään eikä tietenkään kuunnellut siinä vaiheessa mitään pysähdyskomentoja. Luka lähti luonnollisesti mukaan, muttei pysynyt ihan Lobon vauhdissa mukana. Ihmettelin kun Luka pysähtyi hetteikön reunaan Lobon jatkaessa matkaa, sillä Luka on intohimoinen jäniskoira ja pian syykin selvisi. Lobo oli painanut tuulispäänä suoraan kosteikkoon tai pikku lampeen ja palasi likomärkänä takaisin hetken kuluttua. Lobo on yleensä niin harkitseva ja varoo tarkoin kastelemasta itseään turhaan, varsinkin kun oli todella viileä päivä. Nyt taisi into mennä järjestä ohi. No Lobo vaikutti silti ihan tyytyväiseltä itseensä ja patsasteli tyypilliseen tapaansa ollakseen mahdollisimman cool vaikka olikin juuri humpsahtanut lammikkoon.

On hauska seurata miten pojat kopioivat toistensa käytöstä. Luka yrittää olla Lobomainen ja kuopsuttelee maata takajaloillaan pissien jälkeen sekä tulee vieraiden rapsuteltavaksi vaikkei oikeasti ole edes kovin kiinnostunut vieraista. Pitää olla samis isoveljen kanssa. Lobo taas välillä intoutuu yllämainittuihin jänistempauksiin ja intoilee lelusta mistä ei normaalisti yksin ollessaan olisi lainkaan kiinnostunut lisäksi Lobo on oppinut haukkumisen jalon taidon Lukan myötävaikutyksella .Vinkulelutkin nousivat arvoasteikon alapäästä ylimpään kastiin, kun Lobo huomasi Lukan lähes pakkomielteisen innon vinkuviin leluihin.