Humahdus veteen

Lobolle sattui pari päivää sitten nolo tapaus. Lobo ei yleensä ole kovin kiinnostunut jäniksistä, mutta tällä kertaa jänis lähti vajaan metrin päästä juoksuun ja se oli jo Lobollekkin liian houkutteleva kohde jättäää väliin. Lobo lähti kuin ammus pupun perään eikä tietenkään kuunnellut siinä vaiheessa mitään pysähdyskomentoja. Luka lähti luonnollisesti mukaan, muttei pysynyt ihan Lobon vauhdissa mukana. Ihmettelin kun Luka pysähtyi hetteikön reunaan Lobon jatkaessa matkaa, sillä Luka on intohimoinen jäniskoira ja pian syykin selvisi. Lobo oli painanut tuulispäänä suoraan kosteikkoon tai pikku lampeen ja palasi likomärkänä takaisin hetken kuluttua. Lobo on yleensä niin harkitseva ja varoo tarkoin kastelemasta itseään turhaan, varsinkin kun oli todella viileä päivä. Nyt taisi into mennä järjestä ohi. No Lobo vaikutti silti ihan tyytyväiseltä itseensä ja patsasteli tyypilliseen tapaansa ollakseen mahdollisimman cool vaikka olikin juuri humpsahtanut lammikkoon.

On hauska seurata miten pojat kopioivat toistensa käytöstä. Luka yrittää olla Lobomainen ja kuopsuttelee maata takajaloillaan pissien jälkeen sekä tulee vieraiden rapsuteltavaksi vaikkei oikeasti ole edes kovin kiinnostunut vieraista. Pitää olla samis isoveljen kanssa. Lobo taas välillä intoutuu yllämainittuihin jänistempauksiin ja intoilee lelusta mistä ei normaalisti yksin ollessaan olisi lainkaan kiinnostunut lisäksi Lobo on oppinut haukkumisen jalon taidon Lukan myötävaikutyksella .Vinkulelutkin nousivat arvoasteikon alapäästä ylimpään kastiin, kun Lobo huomasi Lukan lähes pakkomielteisen innon vinkuviin leluihin.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä onkin ehtinyt kulua aikaa. Kesäloma tuli ja meni, josta pojat viettivät pari viikkoa mökkeillen, meidän Indonesian reissumme ajan. Oli kyllä mahtava kokemus, alla kuva kuva meidän viidakkopatikoinnilta Lombokissa.

Pojilla oli ollut niin mukavaa maalaiskoiran elämästä nauttien ettei kotiinpaluu kaupunkimaisemiin herättänyt suurtakaan innostusta:-) Tietysti reviiri tarkistettiin huolella, mutta onhan se vapaanajuokseminen metsissä ihan toista kuin remmilenkkeily. Äidiltä tuli kehut Lobon käytöksestä, kun ukkeli on päättänyt kypsällä ruveta tosi tottelevaiseksi. Ennen Lobo aina lähti riiureisulle naapurin tilalle ja muuten vain tutustumaan lähimaastoihin, mutta nykyään pihassa pysytään vaikka naapuritilan koko koira ja hevoslauma menisi ohi. Luka on aina tyytynyt haukkumaan ohikulkijat oman tontin rajoilta. Uutena käytöksenä Lobolla on myös ettei se kovin mielellään poistu mökkitontin rajojen ulkopuolelle. Varsinkin helteiden aikaan Lobo ei kuulemma ollut kiinnostunut päivittäisestä lenkistä. Kaupungissa Lobo on aina valmis lenkille. Ronjakin oli mökkeilemässä, mutta Luka sai tyytyä vain haaveilemaan kanipaistista, kun Lobo ja Ronja vaihtoivat kuulumisia.

Luka kävi Tervakosken KV näyttelyssä ottamassa viimeisen inttivalion arvoon vaadittavan cacibin ja tällä viikolla sain hakemuksenkin lähetettyä eteenpäin. Vahvistus tulee sitten varmaan vuoden päästä. Aika hitaasti on cacibien vahvistus tullut, kun Luka on sai vasta muutama viikko sitten ensimmäisen cacibin vahvistuksen, josta on sentään yli vuosi aikaa. Alla Lukan inttivalioitumiskuva Tervakoskelta.

Käytiin myös Helsingborin KV näyttelyssä sertinhaussa, mutta serti jäi saamatta Lukan rähähdettyä toiselle urokselle kehässä. Lukaa ei taas sinä päivänä kiinnostanut tippaakaan kehään meno ja ärhäkkä flunssani ei ainakaan helpottanut asiaa. Luka taisi vahvasti olla sitä mieltä, että nyt saa luvan loppua nämä typerät kauneuskilpailut, että eikö se intin arvo jo riitä. En osannut odottaa tuollaista mielenilmaisua, toisaalta ymmärrän että siinä ketutuksen tilassa kilpakumppanin kääntyminen nokikkain Lukan kanssa oli viimeinen pisara.Onneksi Luka toipui nopeasti eikä välittänyt enään vaikka edessä ollut kilpakumppani murisi sille kehäarvostelussa. Siitä pisteet kiukuttelijalle =)

Lukan pennut ovat lähteneet maailmalle uusiin koteihinsa. Kävimme katsomassa pentuja ennen luovutusta. Kivan tasalaatuisen näköinen katras. Oli hauska nähdä, että kaikille pennuille oli kovin samantyyppinen turkki kuin Lukalla pentuna eli suorahko ja tiivis. Lukalla turkki lähti kihartumaan kunnolla vasta toisessa ajelussa. Alla kuva Lukan pennusta söpöilemässä.

Kuvia pennuista

Alla kuvia Lukan ja Millin jälkikasvusta,  kuulemma kohta eivät enään pysy pentulaatikossaan. Sen verran kovat menohalut pentusilla jo on.

Lukasta tuli isä

Tänään Lukasta tuli viiden pennun isä. Pennut syntyivät kennel Veskariin, emänä pentueella on Milli (Veskarin El Enate). Pennuista kolme on ruskeaa ja kaksi valkoruskeaa eli Lukan valkovoittoista väriä ei yksikään pennuista saanut, töpöhäntää Luka on sensijaan pennuilleen periyttänyt. Odotan innolla, että pennut hieman kasvavat, niin pääsen näkemään millaisia kavereita sieltä on tullut.

Aikuismaisesta käytöksestä ei tuoreen isän kohdalla voi puhua. Eilen lenkillä Luka päätti hypätä  ruskeaan kuravelliin ja vanhempieni luona Luka taas perinteisesti kuolasi lammikon kanihuoneen oven eteen ja nuoli oven märäksi. Rätti oli tarpeen ettei  tullut vesivahinkoa :-) Otin kuvan Lukan likomärästä naamasta, havainnollistaa hyvin kuolan määrää.

mmm... kanipaistia...  (Luka haaveilee)

Luka pentuna

Reissailua ja uimista

Viikonloppuna pojat viettivät taas maalaiselämää mökillä, kun ihmisperhe suuntasi nenänsä kohti Tallinnaa. Sää oli mitä ihanin, mitä nyt välistä kuumuus vaivasi. Hotellissa yö oli hieman tuskainen ilmastoinnin puuttuessa, huoneen lämpötila oli 29 astetta. Hotelli oli muutenkin aikamoinen pettymys, SPA nimikkeellä markkinoidusta hotellista ei löytynyt edes toimivaa saunaa. Hyvän sään ja kauniin ympäristön ansiosta reissu oli kuitenkin loistava, hotellista riippumatta. Sunnuntai menikin shoppaillessa ja terassille vilvoitellessa.

Mökillä Luka oli kuulemma taas juossut ja riehunut loppumattomalla energialla ja innostanut Lobonkin mukaan. Lisäksi Luka oli pyörinyt hevosenlannassa antaumuksella. Pojat pääsivät kotona pesuun ja kyllä tuli taas valkoisen näköisiä koiria. Naapurikin huomasi eron =)

Eilen oli niin tukahduttavan lämmin päivä, että päätin viedä pojat uimaan. Vesi oli juuri sopivan vilvoittavaa ja pojat ottivat hurjia kiihdytyskisoja vesisihepuleissaan. Luka onnistui sillpuamaan kaikki löytämäni kepit parin noutokerran jälkeen. Lukan uintitekniikka ei ole kovin vakuuttava. Lukan taktiikkana on hypätä veteen, vajota pinnan alle ja räpiköidä kuin hukkuva eteenpäin. Kaikki lähellä olevat saavat roiskeet päälleen kun Luka kroolaa ohi. Luka meinasi myös tehdä kuperkeikan uidessan, kun unohti ilmeisesti käyttää etujalkojaan. Luka on tullut äitiinsä tässäkin, koska Zorralla on kuulemma sama tekniikka. Harjoituskertojen myötä Lukan räpiköinti muuttui sulavammaksi.

Lobo ei ole koskaan pahemmin uimisesta välittänyt, mutta ui kyllä viilentyäkseen. Lobo yllätti meidät kaikki, kun herra innostui uimaan oikein matkaa. Yleensä Lobo tyytyy pikku pulahduksiin, ellei kisaa kepistä. Muistin taas kuinka taitava ja sulavan oloinen uimari Lobo on kun uimaan innostuu.

Lobo ja Luka uimassa.

Juhannuksen viettoa

Juhannus meni mökkeilyn merkeissä. Pojilla oli mukavaa ja Luka riehui tapansa mukaan kuin heikkopäinen. Riekkuminen meni niin pitkälle, että Luka sai etutassujen polkuanturat rikki liiasta juoksemisesta sepelillä. Se ei tietty haitannut menoa millään tavalla. Mökillä pojat on yleensä muutenkin aktiivisempia, mesoaminen alkaa heti, kun joku näyttää heräämisen merkkejä. Lauantaina Luka oli heti puoli kahdeksan aikaan vaatimassa toimintaa, turha yrittääkkään tehdä rauhassa aamutoimia kun hullu piski tekee omatoimisia tottisliikkeitä saadakseen äksöniä aikaan. Mökillä pojilla on omat vinkulelut käytössään, ne ovat loistava keino saada intoa pursuavat koirat pois jaloista. Senkun heittää lelun pihalle niin alkaa ralli ympäri tonttia.

Alla kuva-aineistoa uskomattoman kestävästä I squek bones vinkulelusta (näkyy kuvan keskellä kun tarkasti katsoo)

Lobo raukka on potenut tulehtunutta silmäänsä viime tiistaista lähtien. Lobo sai voimakkaan silmätulehduksen aivan yhtäkkiä, koko silmä oli kauttaaltaan tulehtunut. Nyt kun turvotus on laskenut, näkyy silmäluomessa selvä arpi. Luultavasti siis Lobon silmään on osunut jotain, toisena syyllisenä epäilen punkkia. Nyt Lobon silmä on paljon parempi, täytyy vielä käydä silmänpaine tarkistuttamassa  loppuviikosta eläinlääkärissä. Lobon juhannus meni siis auringonvaloa vältellessä, sillä toinen lääkkeistä, jota silmään laitettiin laajensi pupillin valtavaksi.

Toipilas

Kun kotiuduttiin sunnuntai iltana mökiltä Lobo käyttäytyi levottomasti ja vikisi vähän väliä. Yleensä pojilla veto täysin pois mökkeilyn jäljiltä, joten luulin Lobolla olevan vatsa sekaisin tms. Ylimääräinen lenkki sitten paljasti, ettei Lobo todellakaan löysästä mahasta kärsinyt vaan syyksi paljastui pakottava tarve päästä tarkastamaan reviiri. -Olihan kulman kingi ollut poissa kuvioista perätä kolme päivää. Sama meno jatkui vielä seuraavana päivänä. Nyt on ilmeisesti reviiri varmistettu, koska vikinä on loppunut.

Kuvia treeneistä

Kerrankin sattui olemaan kamera treeneissä mukana, niin sain kuvia poikien seuraamisesta. Jennille suuri kiitos kuvista=)

Tässä siis Lobon näyte seuraamisesta, hieman näkyy edistävän alakuvassa. Lobon tapauksessa parempi, että intoa on hieman liikaa. Namit ja vinkulelu ovat Lobolle paras kannustin seuraamisliikkeissä. Viimeaikoina Lobolla on ollut aivan mahtava ote tottisteluun, aikaisemmin Lobo on tottistellut aika rauhallisella asenteella.

Reilu viikko sitten kävin Luukin PK-kentällä harjoittelemassa estehyppyä. Olen edelleen sitä mieltä, että este on aivan liian korkea pienikokoisemmille PK-roduille. Hyppyytin Loboa täysikorkuisella esteellä ja raukka tuli 2 kertaa selälleen ylityksen päätteeksi. Lauantaina sitten oli EPK:n treenit Talissa ja keskityin Lobon hyppytekniikan parantamiseen matalammalla esteellä .Lisäksi harjoiteltiin hallittua alastuloa jyrkältä A-esteeltä. Koiran fysiikka on kovilla kisaesteillä, joten niitä ei viitsi kovin usein tehdä.

 Ja sitten Lukan seuraamista ja perusasento. Ohjaajalla saisi olla katse tiukemmin eteenpäin suunnattu :) Luka pitää aika kivasti paikkansa. Käännöksissä on väljyyttä, mutta se korjaantuu nopeasti, kunhan muistaisin vaatia parempaa takaosan käyttöä. Luka kyllä osaa takaosan käytön, mutten ole tarpeeksi säännönmukaisesti jaksanut sitä pyytää. Laiska mikä laiska, ohjaajan täytyy ottaa itseään niskasta kiinni.Talin hyppytreeneissä Luka hyppi ja pomppi A-esteillä miten sattui. Ihan sama minkä jyrkkyysasteen A oli edessä, alas tultiin mistä sattui. Esteiden hallintaa siis myös Lukalle.

Lopuksi kuva vielä kaveruksista treenien päätteeksi.